"Erinomaista päivää", sanoi herra Oksavain ja tarkasteli kuusipuitaan. Vieressä kuusipuiden seisoi tyttö, joka oli selvästi aliravittu ja katsoi herra Oksavainta varovaisesti puhallellen hiuksiaan silmien edestä jonnekin muualle. Tyttö hieroi käsivarsiaan ja heilui jalalta toiselle yrittäen jotenkin pysyä lämpimänä ohuissa vaatteissaan kylmässä pakkasessa.
Herra Oksavain katsoi tyttöä herrasmiehen tavoin, ja piti tiukasti kiinni kullatusta kävelykepistään, jota hän ei oikeasti tarvinnut, mutta joka näytti hyvältä yhdessä hänen nahkahansikkaansa kanssa.
"Sinäkö myyt näitä kuusipuita?" herra Oksavain kysyi ja vilkaisi arvostelevasti vihreitä ja tuoksuvia puita. Tyttö nyökkäsi ja hytisi paikoillaan.
"Mainiota, mainiota..."
Herra Oksavain osti pari kuusipuuta, jotka hän valitsi huolella, ja antoi tytölle maksun puista. Sitten hän lähti arvokkaasti astahdellen kotiinsa kuusipuut mukanaan, ja tyttö lopetti siltä päivältä niiden myymisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti