Sanomatta mitään Jyrkiksi kutsuttu mies
tuli kaksosten luokse.
”Tytöt, mennäänkö piipaa-autoon, niin
Jyrki-setä vie teidät äidin luo,” Jyrki sanoi mitä ystävällisimmin. Anita ja
Dorotea repesivät nauruun, tahtomattaan. He lopettivat nauramisen, kun
naispoliisi sanoi:
”Jyrki, he ovat kaksitoistavuotiaita”,
nainen sanoi pyöritellen silmiään. Mies katsoi naista hieman hämillään, kuin
miettien mitä tämä oli juuri sanonut ja mitä sanat merkitsivät.
”Ai, niin juu. Anteeksi, tytöt. Tulisitteko
kanssani autoon, meidän on saatava teidät turvallisesti kotiinne, ja voitte
odottaa poliisilaitoksella, kunnes saamme yhteyden huoltajiinne”, Jyrki sanoi.
Anita ja Dorotea katsoivat ensin poliisia osaamatta ajatella mitään. Sitten he
katsoivat toisiaan yrittäen viestiä katseillaan mitä tehdä. Dorotea näytti
pelokkaalta mutta Anita ei, silti Dorotea tiesi, että Anitaa pelotti myös.
”Tytöt? Tulkaahan, voin kantaa laukkujanne.
Ja jos teillä on jotain sydämellänne, voitte kertoa minulle”, Jyrki sanoi
nähtyään Anitan ja Dorotean ilmeet, ja kaksoset melkein repesivät jälleen
nauruun. Vain vaivoin he saivat pidettyä kasvonsa vakavina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti